Uupumuksesta ja burn outista puhutaan onneksi nykyään paljon. Tuntuu, että jokaisen lähipiirissä ilmiö on jollain tavalla koskettanut. Eikä ihme, kun katsoo minkälaisten vaatimusten alla ihmiset yrittävät arkea suorittaa. Paineita syntyy kuin itsestään: pitäisi olla uraohjus ja tavoitella koko ajan jotain parempaa tehtävää tai vähintään pysyä kehityksessä mukana. Ja liikkua täytyy terveyden vuoksi, lapset kasvattaa ja koti hoitaa kauniiksi. Huh.. kuinka yksi ihminen voi tuon kaiken hoitaa onnistuneesti?
Ratkaisu voi olla juuri tuossa viimeisessä kysymyksessä. Mikä on sinulle onnistuneesti? Riittääkö uupuneena, että asiat tekee vähemmän täydellisesti, kunnes on itse sen verran voimaantunut, että jaksaa taas tehdä perusteellisesti? Tai onko siihen edes tarvetta?
Voi olla, että täytyy opetella sietämään keskeneräisyyttä ja sitä, että pyykkikori välillä pursuaa. Tai, että välillä lapset voi syödä eineksiä itsevalmistetun luomulähiruoan sijaan. Riittääkö töissä, että työt tulee tehdyksi eikä tavoitetta tarvitse joka viikko ylittää? Mitä niin kamalaa tapahtuu, jos teetkin ihan vähän vähemmän?
Kun itsessään sallii hieman keskeneräisyyttä, puristaa vähän vähemmän ratista, niin elämä ihan varmasti kulkee samaa hyvää rataa eteenpäin kuin tähänkin saakka. Sinun sisällä saattaa muuttua paljonkin, kun hellität hieman omista vaatimuksista suorittaa ja saat hyvällä omalla tunnolla huokaista pötkölleen sohvalle keskellä päivää! Se on ihan okei!
Kommentit
Lähetä kommentti